Nikki

NIKKI 19.7.2011

Tyttäremme rakas marsu olisi täyttänyt 15.11 7 vuotta.

Nikillä kasvoi kylkeen kova pahkura, joka alkoi vaikeuttaa sen liikkumista.

Oli tehtävä vaikea päätös -inhimmillinen sellainen.

Nyt Nikillä on hautapaikka vaahteran alla Sylvester-kanin vieressä. 

Nikki tosin sai tyttären ja mieheni tekemän arkunkin. 

Kuinka paljon kaipaamme sitä. 

Basilika ja ruohossa tallustelu - ne vasta oli Nikin herkkua!

Hyvää ystävänpäivää

Onko sinulla ystävä

Ystävä voi olla poika...
tai tyttö..
tai kissa...
tai koira... tai vaikkapa valkoinen hiiri.

Puu voi olla ystävä toisella tavalla.
se ei puhu sinulle, mutta tiedät, että se pitää sinusta, koska se antaa sinulle omenoita tai päärynöitä tai kirsikoita... ja joskus se antaa oksan keinullesi.

Puro voi olla ystävä omalla tavallaan.
Se juttelee sinulle iloisesti solisten, ja ellet halua puhua, voit istua hiljaa sen varrella ja vilvoitella varpaitasi.

Tuuli voi myös olla ystävä. Se laulaa sinulle vinosti iltaisin, kun olet uninen ja yksinäinen.
Toisinaan se kutsuu sinut leikkimään. Kun kävelet, se työntää sinua takaapäin ja panee lehdet tanssimaan sinulle. Tuuli seuraa sinua kaikkialle ja siitä tiedät, että se pitää sinusta.

Aina et tiedä ketkä ovat ystäviäsi. Ne ovat ympärilläsi kaiken aikaa, mutta sinä kuljet niiden ohitse huomaamatta, että ne pitävät sinusta omalla tavallaan.
Ja silloin luulet ettei sinulla ole ystäviä.

Sinun pitää lakata kiirehtimästä...
hidastaa askeleitasi ja katsella tarkkaan ympärillesi, joku saattaa hymyillä sinulle omalla tavallaan... koira saattaa heiluttaa häntäänsä aina, kun olet sen lähettyvillä...
saatat nähdä puun, johon on helppo kiivetä, tai puron, joka antaa sinun istua hiljaa silloin, kun kaipaat hiljaisuutta. Joskus sinun täytyy etsiä itsellesi ystävä.

Joillakin ihmisillä on tavattoman paljon ystäviä...
ja toisilla vain vähän ystäviä...
mutta maapallon jokaisella ihmisellä, joka ainoalla on ainakin yksi ystävä.
Mistä sinä löysiy ystävän ?
-Joan Walsh Anglund-

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille blogiystäväiseni! En tiennytkään kuinka kiinnyn teihin tuntemattomat ja jo vähän tutuksi tulleet ! Kiitos kommenteistanne -on ollut mukavaa saada postia!

Tämä pieni ystäväni on vanhimman tyttäreni marsu, jonka otimme "saattohoitoon". Hoito on ollut ilmeisesti hyvää, koska marsu on elänyt nyt jo pari vuotta luonamme. Aamuisin se tervehtii minua uikutuksella, jonka tarkoituksena on sen saada aamun herkkupala -pala kurkkua- sen se ryntää syömään pieneen koppiinsa. Kaikki muut se syö muualla häkissä! Joka aamu se tuo iloa elämääni sen luottavaisuudella ja vilpittömyydellä!