Matkaterveisiä!

FIRENTZE

Ihana loma on nyt ohi. Kaupunki jätti mieleeni paljon mukavia muistoja ja kaipuuta palata takaisin.

Viikossa ehti nähdä kaupungin keskustan hyvin, mutta aina jää tunne, että aikaa olisi pitänyt olla enemmän - nähdä maaseutua ym. tiedättehän... kaupunki oli sopivan pieni liikkua jalkaisin.

Matkustus ajankohtamme oli mielestäni täydellinen. Aurinko lämmitti jo kesäisesti. Parhaimmillaan lämmintä oli päivällä 25 ast; t- paidalla tarkeni oikein hyvin. Iltaisin villatakki oli oikein tarpeellinen. Turisteja oli sopivasti, paitsi viikonlopun aikana, jolloin sai aavistuksen kesällä olevista turistivirroista. Joka paikkaan piti jonottaa ja kulkeminen oli hankalaa nähtävyyksien läheisyydessä sankan ihmisjoukon takia. Järkevää oli tilata Uffizi galleriaan liput jo ennakkoon; muuten jonotusaika olisi voinut olla jopa 4 tuntia.









Majoitus paikkanamme oli J and J Historic House Hotelli, joka oli 1500-luvulla rakennettu vanha nunnaluostari. Hotelli oli mukava, rauhallisella sivukadulla, jossa oli erittäin miellyttävä henkilökunta. Lähistöllä oli mukava pikku aukio, jonne paikalliset kokoontuivat ilta viinilleen. Tuolit olivat levitettyinä kadulle ja ne, jotka eivät niihin mahtuneet siemailivat juomiaan kirkon portailla istuskellen.









Luonnollisesti kävimme kaikki merkittävät perusnähtävyydet läpi. Välillä tuntui, että kulttuuria ja taidetta oli jo liikaakin yhden viikon ajalle omaksuttavaksi. Itse nautin erityisesti myöhään illalla kaupungilla kävelemisestä, jolloin kadut hiljentyivät ja talojen arkkitehtuuri pääsi parhaiten oikeuksiinsa. Talojen kerman keltaisuus ja kattojen punatiilisyys toi hieman nuhruisen vaikutelman ja kuitenkin kaikki oli niin viehättävää...


Mukavaa oli vain vaellella kiireettömästi pitkin katuja vailla päämäärää ja katsella iltaisin auringonlaskua. Katutaiteilijat viihdyttivät mukavasti ohikulkijoita. Mikäpä ei ollut katsellessa patsaita ja kuunnellessa huilun, kitaran soittoa tai laulua kadulla. Joka päiväinen "leikki" näytti olevan poliisin ja kaupustelijoiden kohtaaminen. Salaman nopeasti kaupustelijat korjasivat taulut ja käsilaukut kadulta pois, kun poliisi lähestyi ja yhtä nopeasti ne olivat levitettynä kadulle jälleen esille.
Kaupungilla oli kaikkialla paljon taidetta. Patsaita ja pieniä yksityiskohtia talojen seinillä, pantomiini esiintyjiä, maalaajia...










Yllättävää oli, etten sattunut näkemään yhtään todella todella muodikasta ihmistä; toki emme kyllä näissä Pradan ym. liikeissä sisällä käyneetkään. Aikoinaan Roomassa käydessämme katukuvaan kuuluivat enemmän muotitietoiset ihmiset. Täällä katupukeutumiseen kuuluivat lenkkareita ja collagetakkeja pitävät turistit, jotka olivat enimmäkseen koululaisia kevätretkellä ja japanilaisia nuoria häämatkallaan ja tälläisiä keski-ikäisiä pariskuntia.

Kulttuuri nautintojen lisäksi parasta oli ruoka!
Söimme ihanaa, italialaista perusruokaa: mm. pastaa, risottoa, pitzaa, ravioleja, crostineja kananmaksalla päällystettyinä, parman kinkkua ja pecorinojuustoja. Tietysti joimme toscanalaista punaviiniä Chiantia. Perus trattoriassa tai osteriassa kaksi henkilöä söi 30- 40 eurolla alku- ja pääruuan ja litran punkkua. Jälkiruuaksi nautimme tietysti italialaista ihanaa jäätelöä! Pikareiden hinnat vaihtelivat 2-5 € riippuen koosta.

Tuliaisemme sisälsivät lähinnä toscanalaisia herkkuja: viiniä, balsamicoa, pastaa,oliiveja. Nuorisollemme ostimme Alessin viinipullon avaajat ja nuorimmaiselle käsilaukun. Paljon olisi ollut nahkaa mm. ihania kenkiä, laukkuja ja hanskoja myytävänä sekä upeita taidekirjoja. Loppujen lopuksi tuntui, että saimme rahaa kulumaan ihan riittävästi jo pääsylippuihin ja ruokaan niin en enää oikein raaskinutkaan sitten paneutua ostoksiin.


Kun hieraisee tämän pronssisen villisian kärsää, niin paluun Firentzeen kerrotaan varmistuvan sillä.
Me jätimme nyt kärsän rauhaan, koska sikainfluenssan riski ei oikein houkutellut....

Katsotaan, mitä elämä tuo tulessaan. Toscana jäi mukavana paikkana mieliin ja toivoisinkin jolloinkin palaavani vielä sinne ja tutustuvani pikkukaupunkien ja maaseudun elämään. Mukava kirja Italiasta on Kirsi Pihan kirja "Medicinien naapurissa", josta saa hyvän kuvan italialaisesta arjesta.