Lomalla Dusseldorfissa

Vietimme viikon Dusseldorfissa. Hotellimme oli oopperataloa vastapäätä vanhassa kaupungissa.  Näkymä 6 kerroksen ikkunastamme yli kaupungin oli mukava...

Kävimme päivän retkellä junalla Kölnissä  ( junalippu 26€ meno/paluu) ja ajelimme ratikoilla ( 2,40 €) ympäri kaupunkia mm. Kaiserswerthiin, joka oli mukava idyllinen pieni kylä lähellä kaupunkia. Viimeisen yön vietimme lähellä Weezen kenttää Kevelarissa ( juna 4,60€).

Odotimme keväisiä ja lämpimiä ilmoja lomallemme Saksassa, mutta ikävä kyllä ilmat olivat viileät. Onneksi aurinko paistoi iltapäivisin, joten saatoimme nauttia Reinin rannan terasseilla infrapunalamppujen alla paikallista tummaa Alt-olutta ja katsella rahtialusten lipumista pitkin jokea.  Oluen hinta oli 2 € eli sama kuin kahvikupin tai kivennäisveden hinta. Mukavaa, että tuopin koko oli 2 dl, joten näin naisenakin oli mukava nauttia lasilliset oluita eri paikoissa.

Vanhassa kaupungissahan on "maailman pisin baaritiski" eli terasseja on varmaan 200m verran, joten valinnan varaa ja hulinaa riitti yötä päivää.

Ilmapiiri Saksassa oli leppoisa. Emme puhu sanaakaan saksaa. Hauskaa oli, kun kysyimme englanniksi ja saimme vastaukset saksaksi, joten vähän arvailujen varaan jäi osa neuvoista. Junalippujen osto automaatista saksan kielellä oli myös arpomista, mutta selvisimme kuitenkin. Nuoret luonnollisesti puhuivat englantia. Yllätyin, että televisio-ohjelmat esim. Simpsonit oli myös dupattu.






 
Ravintolalistat olivat pääasiassa saksaksi. Vaikka olimme Saksassa huomasimme, että olimme viikon ajan jostakin syystä päätyneet aina johonkin italialaiseen tai espanjalaiseen ravintolaan. Ruuan hinta kahdelta oli juomineen meiltä yleensä 32 €. Toki maistelimme bartwursia ja currywurstia nakkikojuista.

Kävin oopperassa katsomassa oopperaa Così fan tuttea /Wolfgang Amadeus Mozart. Tekstitys oli saksaksi ja laulut italiaksi, joten en ymmärtänyt yhtään mitään.Ikäväkseni lavasteetkaan eivät muuttuneet, joten elämys jäi hyvän musiikin ja hienojen lauluesitysten varaan.
Etsin netistä tietoa ja juoni oli siis seuraava:
Cosi fan tutte eli Niinhän kaikki naiset tekevät (1790) on aiheeltaan sekoitus rokokoon aistileikittelyä ja valistuksen kauden rationaalista eritteleväisyyttä. Siinä vanhempi, kyyninen herra lyö vetoa kahden rakastuneen nuorukaisen kanssa siitä, että heidän rakkaimpansa eivät tiukan paikan tullen ole heille uskollisia. Miehet puolestaan lyövät vetoa tyttöystäviensä uskollisuutensa puolesta.
Miehet muka komennetaan sotaan ja niin tytöt jäävät murheisiinsa. Nuorukaiset palaavat kuitenkin naamioituneina itämaisiksi ylimyksiksi. Alkaa armoton kilpailu siitä saavatko he vieteltyä kaverinsa tyttöystävän. Karvaaksi pettymyksekseen he onnistuvat aikeissaan. Juoni paljastetaan; tytöt katuvat heikkouttaan ja palaavat ”alkuperäisille” poikaystävilleen.

                                                                                     

 

Ihania kauppoja oli luonnollisesti jokaisessa kaupungissa, mutta tällä kertaa minä pitäydyin enimmäkseen ikkunaostoksissa. Sitä ikäänkuin turtuu kaikesta kauniista eikä ymmärrä, mitä tarvitsisi kun haluaisi ihan kaikkea kaunista.